The House That Jack Built: Selitys, loppu ja arvostelu

Lars von Trier vie katsojan paikkoihin, joihin harva ohjaaja uskaltaa astua — The House That Jack Built on tämän ajatuksen äärimmäisyys: 152 minuutin matka sarjamurhaajan mielen syvyyksiin, jossa taide ja väkivalta punoutuvat yhteen tavalla, joka jakaa mielipiteitä voimakkaasti. Elokuva sai ensi-iltansa Cannesissa 2018 (ICS Film), ja se on herättänyt yhtä paljon kohua kuin analyysiä.

Julkaisuvuosi: 2018 · Ohjaaja: Lars von Trier · Pääosa: Matt Dillon (Jack) · Muut tähdet: Bruno Ganz, Uma Thurman · Genre: Psykologinen kauhu

Viisi avainfaktia, jotka muodostavat elokuvan ytimen: ohjaaja, julkaisuvuosi, päähenkilö, kesto ja genre.

Mikä oli The House That Jack Built -elokuvan pointti?

Lars von Trier rakentaa elokuvansa viiden “tapauksen” (incidente) varaan, joissa Jack kertoo murhistaan salaperäiselle äänelle, jota esittää Bruno Ganz. Jokainen jakso on oma tarinansa, mutta yhdessä ne muodostavat muotokuvan miehestä, joka näkee väkivallan taiteena.

Jakin tarina sarjamurhaajana

Jack on insinööri, joka haaveilee arkkitehdiksi ryhtymisestä. Hän vertaa itseään muusikkoon: insinööri lukee nuotteja, mutta arkkitehti soittaa musiikkia (ICS Film). Jackilla on perintö, eikä hänellä ole kokopäivätyötä — hänellä on aikaa ja rahaa toteuttaa pimeimpiä impulssejaan. OCD pakottaa hänet jättämään jokaisen rikospaikan täydelliseen järjestykseen, mikä tekee hänestä erityisen vaarallisen. Hän kutsuu itseään “Mr. Sophistication” (FilmSnobReviews).

Taide ja väkivalta teemoina

Kriitikot huomauttavat, että elokuva on von Trierin itsereflektio taiteilijana — Jack edustaa ohjaajaa itseään (ICS Film). Elokuva käsittelee narsismia, misogyniaa ja taiteen luonnetta tavalla, joka on samalla provokatiivinen ja itseironinen. Kysymys kuuluu: onko taiteilija vastuussa töistään, ja voiko pahus tehdä taidetta?

“He literally invites the audience to judge Jack through his works, not his acts.”

— ICS Film, kriitikko

Elokuvan keskeinen jännite syntyy siitä, miten von Trier kääntää taiteilijan ja sosiopaatin roolit yhdeksi — Jack rakentaa taloa ruumiista, kuten ohjaaja rakentaa elokuvaa.

Perustuko The House That Jack Built tositarinaan?

Elokuva on fiktiivinen, eikä siinä ole suoraa yhtä tosielämän sarjamurhaajaa, johon Jack perustuisi. Von Trier on kertonut haastatteluissa, että hahmo on koonti erilaisista troopeista ja yleisistä psykologisista mekanismeista.

Inspiraatiot tosielämästä

Vaikka suoraa esikuvaa ei ole nimetty, elokuvan temaattiset elementit — arkkitehtuurin ja rakentamisen pakkomielteisyys, taiteilijan ja hirviön yhdistelmä — ovat tuttuja todellisista tapauksista. Kriitikot huomauttavat, että von Trier käyttää sarjamurhaaja-genren konventioita välineenä omaan taiteelliseen tutkimukseensa (Divine Ikpe).

Fiktiivinen mutta realistinen

Elokuvan voima ei tule todellisesta esikuvasta vaan siitä, kuinka realistisesti se kuvaa mielen sisäistä maailmaa. Jackin OCD, narsismi ja taiteilijaminä luovat uskottavan psykologisen muotokuvan, vaikka hän ei vastaa yhtäkään tunnettua historiallista hahmoa.

Tämä tarkoittaa, että von Trierin teho piilee fiktionaalisessa absurdissa, ei todellisten uhrien kustannuksella.

Onko The House That Jack Built hyvä elokuva?

Vastaus riippuu siitä, kenen kanssa keskustelet. Elokuva jakaa mielipiteet voimakkaasti, ja kriitikoiden arviot vaihtelevat mestariteoksesta tylsään tekotaiteeseen.

Arvostelut ja vastaanotto

ICS Film kutsuu elokuvaa “tylsäksi ja epätoivoiseksi yritykseksi” von Trieriltä rakentaa anteeksipyytävä taiteellinen lausunto. Toisaalta Film Threat ylistää Matt Dillonin suoritusta uransa parhaaksi. Reddit-keskusteluissa elokuvan fanit puolustavat sitä syvällisenä mestariteoksena, kun taas negatiiviset arviot pitävät sitä itsekeskeisenä ja väkivaltaisena kokeiluna.

“I have to say that this is now his best performance to date.”

— Film Threat, kriitikko

Vahvuudet ja heikkoudet

Kahtiajakautunut vastaanotto on olennainen osa von Trierin tavoitetta — elokuva pakottaa katsojan valitsemaan kannanoton.

Kuka Verge on tarkoitettu olemaan The House That Jack Built -elokuvassa?

Verge (Bruno Ganz) on yksi elokuvan monimuotoisimmista hahmoista, ja hänen roolinsa herättää paljon analyysiä.

Verge hahmon rooli

Bruno Ganz näyttelee Jackin salaperäistä kuuntelijaa — ääntä, joka esiintyy jaksojen välissä ja haastaa Jackin kertomuksia. Verge on Jackin omatunnon ääni (ICS Film), mutta myös jotain muuta: hän on opas, joka johtaa Jackin lopulta helvettiin.

Symboliikka

Nimi “Verge” viittaa englanniksi “reunaan” tai “kynnykselle” — paikkaan, jossa eletään kahden maailman välissä. Dante-viittaus on ilmeinen: kuten Vergilius opasti Danten Helvetin läpi, Verge johtaa Jackin helvettikohtausten läpi. Elokuvan lopussa Verge johdattaa Jackin romahtaneen sillan yli kohti tulista helvettiä (Back Row).

Mitä The House That Jack Built -elokuvan loppu tarkoittaa?

Elokuvan loppu on sen provokatiivisin ja monimutkaisin osa — kohtaus, joka on sekä visuaalisesti häiritsevä että temaattisesti syvä.

Lopun analyysi

Viidennessä tapauksessa (Incidente #5) Jack rakentaa omaisuuttaan lihapakastimeen — ruumiista, jotka hän on kerännyt 12 vuoden aikana. Hän etsii täysmanteliluotia, jotta voisi ampua kuusi miestä kerralla (Divine Ikpe). Jack tappaa poliisin ja ystävän etsintöjen aikana, ja lopulta poliisi ryntää pakastimeen. Jack näkee reiän lattiassa — kohtaus, joka voi olla mielikuvitusta tai todellinen portti (YouTube Ending Explained).

Inferno ja tuomio

Lopullinen kohtaus sijoittuu helvettiin: Verge johtaa Jackin romahtaneen sillan yli, jossa Jack putoaa tuliseen helvettiin. Kriitikot tulkitsevat tämän viittaavan Danteen tai Tarkovskin tyyliin helvettipolulla (ICS Film). Mielenkiintoinen yksityiskohta: Jackin tappamat naiset eivät vie suoraan pahimpaan helvettiin, toisin kuin miehet — tämä kertoo elokuvan suhteesta sukupuoleen ja väkivaltaan (Back Row).

Elokuvan helvettiskene toimii sekä kirjaallisena lopetuksena että von Trierin itsereflektionä — ohjaaja asettaa itsensä tuomittavaksi oman työkalunsa kautta.

Aiheeseen liittyvää: Jack Reacher: Tappajan jäljillä rooleissa · Full Metal Jacket: Stanley Kubrickin sotadraama arvosteltuna

Lars von Trierin The House That Jack Built herätti Cannesissa sekä raivoa että ihailua, kuten analyysissä ja arvostelussaanalyysissä ja arvostelussa korostuu väkivallan ja taiteen rajojen keskustelu.

Usein kysytyt kysymykset

The House That Jack Built on elokuva, joka jakaa mielipiteitä, provosoi ja jättää jälkensä. Von Trier on luonut teoksen, joka on samalla kunnianhimoinen taiteellinen tutkielma ja haaste katsojalle: missä piirretään omaa moraalista rajaa, kun taide ja väkivalta punoutuvat yhteen? Suomalaisille katsojille elokuva tarjoaa erityisen kiinnostavan kokemuksen — se on samalla suomenkielinen kysymys, joka resonoi kulttuurisessa keskustelussa taiteen roolista yhteiskunnassa. Kenelle tahansa, joka on valmis kohtaamaan provokaation ilman ennakko-oletuksia, tämä elokuva palkitsee syvällisellä ja mieleen jäävällä kokemuksella.